Paperikaupunki, sankarin vaatteet, luotain ja kanaverkko olivat apuna, kun joukko eteläafrikkalaisia ja namibialaisia nuoria työsti elämäänsä palvelumuotoilun keinoin. Suomalaisten taiteilijoiden ja muotoilijoiden ohjaamissa työpajoissa etsittiin omaa tietä, uppouduttiin unelmiin ja harjoiteltiin esteiden voittamista. Työpajat järjestettiin vuosina 2013-2014 yhdessä namibialaisen taidealan oppilaitoksen, Cape Peninsulan teknisen korkeakoulun, namibialaisen ammattikorkeakoulun ja paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Helinä Rautavaraan museossa esillä olevat teokset olivat osa World Design Capital 2014 –vuoden ohjelmaa Kapkaupungissa.
My Dream World - Unelmien maailma
My Dream World project is a tool for Young People to design their own services and visualize their Dream World.
perjantai 13. helmikuuta 2015
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Satu Miettinen, professori
”My Dream World – nuorten unelmia
muotoilemassa” –näyttelyssä pääosaan nousevat namibialaisten ja etelä-afrikkalaisten
nuorten toiveet ja unelmat. Näyttely kertoo suomalaisten taiteilijoiden ja muotoilijoiden
palvelumuotoilu –hankkeesta afrikkalaisten kansalaisjärjestöjen Ombetja
Yehingan ja SASIn kanssa. Ombetja Yehinga (OYO) –järjestö tekee
terveysvalistusta tanssin ja draaman keinoin. South African San Institute
(SASI) puolestaan pyrkii edistämään san–kansojen asemaa eteläisessä Afrikassa.
Hankkeessa on toiminut mukana myös afrikkalaisia oppilaitoksia: namibialainen
taidealan oppilaitos College of the Arts (COTA), Cape Peninsula University of
Technologyn (CPUT) muotoilun ja tietotekniikan tiedekunta ja namibialainen
ammattikorkeakoulu Polytechnic of Namibia. Työpajat toteutettiin vuosina
2013-2014 Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. My Dream World -projekti on ollut
osana Kapkaupungin virallista 2014 World Design Capital ohjelmaa.
Työpajojen sarja antoi joukolle afrikkalaisia
nuoria mahdollisuuden vuoropuheluun itselleen ja yhteisölleen tärkeistä teemoista.
Palvelumuotoilun, vuoropuhelun ja itseilmaisun välineinä toimivat taiteen ja
muotoilun keinot. Näyttely esittelee työpajojen tuloksina syntyneitä palvelukonsepteja,
nuorten ajatuksia visualisoivia tekstiileitä sekä ”Sankarin matkan” –nuorten
urapolkuja ja sen tiellä olevia haasteita visualisoivan ja konkretisoivan
videoteoksen. Työttömien nuorten esiin nostamia haasteita olivat lukiosta
valmistuminen, jatko-opiskelupaikan saamisen työllistymisen ehtona sekä sanallinen
ja fyysinen hyväksikäyttö. Nuorten unelmia olivat työn ja ammatin saaminen sekä
yhteisön auttaminen ja tukeminen. San–nuoria puolestaan kosketti san–kansojen
juurettomuus ja pakkosiirrot, työttömyys ja sen aiheuttama köyhyys ja
alkoholismi. Heidän unelmissaan korostuivat kielen ja kulttuurin säilyminen ja
omille juurilleen pääsy.
Osa työpajoista, flash mob -teos, pyöreän pöydän
keskustelu ja näyttely toteutettiin Kapkaupungin Open Design Week -tapahtuman
yhteydessä vanhan Kaupungintalon ullakolla elokuussa 2014. Tapahtuman yhteydessä
toteutettujen työpajojen avulla otettiin voimakkaasti kantaa nuorten
voimaantumiseen, ympäristön luomien haasteiden voittamiseen ja oman
identiteetin rakentamiseen. Tämä lisäksi nuoret kokeilivat palvelumuotoilun työkaluja
kehittämiensä palvelujen mallintamiseen.
My Dream World jalkautuu pääkaupunkiseudulle
Helinä Rautavaaran museon 3.3.- 29.3.2015 ja Kirjasto 10 16.-29.3.2015 näyttelyiden
avulla. Hanke osallistaa pääkaupunkiseudun nuoria pohtimaan urapolkuja ja
muotoilemaan unelmiaan flash mob -teosten avulla. Flash mob -teokset
toteutetaan yhteystyössä Kruunuhaan yläasteen koulun kanssa ja niitä
toteutetaan sekä Kirjasto Kympissä että Helinä museolla.
Inkeri Huhtamaa, tekstiilitaiteilija, Taiteen tohtori
“Is this a
pig?” “No, a springbok”, tulkki kääntää Luten
san–kielisen vastauksen englanniksi. Olemme suuren pöydän ääressä. Opiskelijat
maalaavat rullasta pöydälle vedettyä pitkää kangasta. Tehtävänä on kuvata nuorten nykyistä
elämäntilannetta ja edetä heidän unelmiensa maailmaan "my dream
worldiin".
Workshopiin
valikoituneet nuoret kertoivat luotaimien välityksellä mikä estää heitä
pääsemästä unelmaansa. Tehtävässä keskityttiin kehittämään keinoja esteen
poistamiseksi. Luotain-työkalu auttoi meitä laatimaan nuorten todellisiin
tarpeisiin pohjautuvan opetuskokonaisuuden.
Tekstiilityöpajan
nuoret ovat !Xun ja Khwe –saneja ja asuvat Footprint of the San yhteisössä
Kimberleyssä, Platfonteinissa Etelä-Afrikassa. Koska sanit puhuvat vain omaa
kieltään, tarvitsimme tulkin.
Työpajassa
pyrittiin voittamaan este, "obstacle". Päivän päätteeksi oppilaat kertoivat
mitä olivat oppineet päivän aikana. Eräs
nuori nainen halusi tulla estradilaulajaksi, vaikka pelkäsikin nousta yleisön
eteen. Pelon tunteesta oli hänelle muodostunut este. Kehotin häntä seuraavana
aamuna tulemaan laulamaan koko joukon eteen. Aamulla tyttö yllätti. Hän otti
kännykän mikrofoniksi, astui meidän eteen ja kajautti laulun ensimmäiset sävelet
reippaasti ja voimakkaasti imitoiden ihailemaansa idolia. Hän lauloi
ihmeteltävän hyvin ja vapautuneesti. Mistään ei voinut nähdä miten paljon hän
pelkäsi. Olin onnellinen tuon nuoren naisen puolesta, joka oli tyytyväinen
esiintymiseensä ja kiitollinen tästä kokeesta, jonka kautta hän voitti
ensimmäisen esteensä.
Kolmantena
päivänä opiskelijat muokkasivat kanaverkosta komiulotteista taideteosta.
Namibiassa käytetty wire work – tekniikka ei ole vielä tuttu Etelä-Afrikassa.
Opiskelijoiden mielestä oli hassun-hauskaa tehdä kanaverkkotyötä. Tytöt
kikattelivat muovatessaan verkosta renkaita. Nyt meillä oli valmiina ihmisiä
korkeampi veistoksen runko. Kolmannesta kerroksesta
tuli huomattavasti
kapeampi kuin kaksi alempaa. Mikähän siitä lopulta tuleekaan? Taiteilijallahan
on suunnitelma teoksestaan, mutta usein lopputulos on aivan jotain muuta. Niin
työpajan opiskelijatkin tunsivat itsensä taiteilijoiksi. Installaation
tekeminen oli palkitsevaa. Työ herätti uusia kysymyksiä ja avasi ennen
tuntemattomia ulottuvuuksia. Opiskelijat kertoivat innostuneina, kuinka mukavaa
oli oppia uusi kanaverkkotekniikka. Lopulta veistosrunko peitettiin pöydällä
maalatulla kankaalla. Mietimme mitä taideteos esittää. Lopulta päädyimme
kaikkia tyydyttävään valitaan: Siitähän tulikin ”Mama Africa”.
Taina Kontio, Mediataiteilija
Mediatyöpajassa
työskentelimme nuorten
kanssa tarinoiden juonirakenteeseen perustuvan Sankarin matka-työkalun avulla.
Yhdessä käsikirjoittamalla kävimme läpi neljä
näytöstä
jokaisen nuoren omaa tarinaa tästä päivästä
tulevaisuuteen, vuoteen 2016. Piirsimme Platfonteinin kirkon pihalle
hiekkaan suuren ympyrän,
joka jaettiin neljään
osaan, jokainen osa oli näytös ja yksi vuosi elämää
eteenpäin. Aamujen
kylmyydessä ja päivien helteessä käsikirjoitimme
ja näyttelimme parin pävän
aikana kuvitteelliset neljä vuotta
jokaisen omaa sankarin elämää.
Glorian haave oli perustaa yliopisto melkein kadonneelle
kielelle, jonka vain hänen
isoäitinsä enää hallitsi, Chakwanga halusi palomieheksi, Harold näyttelijäksi ja Tommy laulajaksi jne. Nuoret määrittelivät ensin unelmansa, sitten sen tiellä olevia esteitä, tarvittavia auttajia,
mentoreita, varjoja, huijareita ja muita hahmoja omaan seikkailuunsa. Jokainen
näytös, voittoineen ja kompastuskivineen improvisoitiin
ja koettiin yhdessä. Lisäohjeita matkaansa nuoret hakivat
jututtamalla "omaa vanhaa viisaasta" etupihan Akaasiapuun alla.
Nuoret istuivat hetkeksi juttelemaan itsensä
kanssa. Tämä toinen versio itsestä oli vanha ja viisas 80 vuotias
minä, joka lempeillä sanoillaan rohkaisi eteenpäin.
Sankarin matkan voimauttava ja kehollinen kokemus toi
nuoret lopulta viimeiseen näytökseen ja vuoteen 2016, jossa
kaikki unelmat olivat toteutuneet.
San nuorten sankarimatkailusta editoitu videoteos o
n
Hero's of Kimberley.
Tarja Wallius, tekstiilitaiteilija
Maalasin sekä namibialaisten että etelä-afrikkalaisten nuorten kanssa
t-paitoja kankaanpainoväreillä. Kokemukseni mukaan t-paitojen kuviointi on
ollut nuorille helppoa
ja hauskaa ja aina on ollut innostunut ilmapiiri myös Suomessa.
Aloitin työskentelyn Keetmansoopissa Namibiassa työttömistä tai
työttömyys uhan alla olevista nuorista koostuvan Dream Team -ryhmän kanssa.
Dream Team -ryhmässä oli nuoria tanssivia tyttöjä ja poikia, jotka kävivät työpajojemme aikanakin esiintymässä
paikallisissa kouluissa. Tämän ensimmäisen ryhmän paidoissa otimme kantaa oman
elämän solmukohtiin. Työskentelyn lopuksi järjestimme vauhdikkaan
muotinäytöksen.
Etelä-Afrikassa Kimberleyssä työskentelin san-nuorten kanssa. Nämä
nuoret olivat jo valikoituneet ennakkoon oman san-yhteisönsä edustajiksi.
Vaikka kummassakaan ryhmässä nuoret eivät olleet maalanneet aikaisemmin,
heille oli hyvin luontevaa aloittaa työskentely, kuvioida paitoja ja esittää
niissä omia mielipiteitä. He myös pohtivat ja ottivat kantaa asioihin, joista
olisi hyötyä heidän koko yhteisölleen.
Seuraavana vuonna 2014 työskentelin Kapkaupungissa yliopistossa (Cape
Peninsula University of Technology) Surface Design -opiskelijoiden kanssa.
Heille värien ja muiden materiaalien käyttö oli jo tuttua opiskelun ajalta.
T-paitatyöpajassa nuoret ottivat kantaa edellisen päivän työpajoissa
nousseisiin pääasiassa omiin ajankohtaisiin ongelmiin.
Tuloksena kaikista pitämistäni työpajoista syntyi kymmenittäin
värikkäitä t-paitoja, joissa kaikissa oli joku tärkeä sanoma.
Työpajojen tunnelma oli mieleenpainuvan iloinen, aktiivinen,
keskittynyt, innostunut ja pohtiva. Nuoret olivat myös yllättävän avoimia ja
vaikeistakin asioista kertominen oli heille hämmästyttävän helppoa.
Aikaisemmin minulla oli kokemusta pelkästään suomalaisten kanssa
työskentelystä t-paitojen kanssa. Opin matkallani, että arkisen, tutun, helposti lähestyttävän
t-paidan avulla voi käsitellä vakaviakin asioita riippumatta siitä, missä päin
maailmaa on.
Reetta Kerola, Palvelumuotoilija
Pidin
Paperikaupunki –työkalun avulla työpajoja 2013 Namibiassa ja Etelä-Arfikassa. Osallistujina
oli muun muassa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, sekä taideopiskelijoita. Tavoitteena
oli auttaa nuoria löytämään ratkaisuja omassa elinympäristössään eteenpäin
pääsemiseksi ja mahdollisuuksien löytämiseksi.
Paperikaupunki
on oivallinen keino saada osallistujia mukaan avarakatseiseen ideointiin
pienryhmissä. Sen avulla ideat päästään havainnollistamaan. Se auttaa yhteisen
näkemyksen rakentamista sekä ymmärtämään muiden tunteita ja valintoja.
Havainnollinen tapa työstää ideoita poistaa esteitä kommunikoinnin tieltä ja
auttaa löytämään uusia mahdollisuuksia.
Keetmansoopissa
ja Kimberleyssä pidetyissä työpajoissa osallistujat kirjoittivat itsestään
kirjeen, jossa he kertoivat elämästään, ongelmistaan ja haaveistaan. Kirjeet
purettiin ja niiden pohjalta ideoitiin pienryhmissä draamallisella bodystorming
–menetelmällä keinoja kehittyä ja päästä omassa elinympäristössä eteenpäin.
Syntyneet ideat visualisoitiin Paperikaupungin avulla. Näin kaikkien ryhmän
jäsenten näkemykset saatiin konkretisoitua.
Windhookissa
Namibiassa pidetyssä Paperikaupunki -työpajassa taideopiskelijat ideoivat
unelmallista Namibian ja Suomen välisestä yhteistyökumppanuudesta. Yhtenä
tuloksena syntyi muun muassa idea poikkitieteellisestä käyttäjälähtöisyyteen
pyrkivästä koelaboratoriosta.
Työpajojen
osallistujat pitivät Paperikaupungin avulla työskentelyä erittäin antoisana ja
hyödyllisenä. Myös ujommat osallistujat saavat tuotua ideansa esiin. Oma
havaintoni työpajoista oli se, miten hyvin Paperikaupunkia voidaan soveltaa
yhteisöllisen ideoinnin inspiraationa osallistujien lähtökohdista ja
kulttuurista riippumatta.
Piia Rytilahti, Muotoilun tutkija
Oman elämän hallitseminen on ihmisen perusoikeuksista
tärkeimpiä, mutta sen taitamiseen tarvitaan välineitä mutkikkaassa maailmassa. Maailman
kohtaamiseksi tarvitsemme taitoja uskaltamiseen ja oman elämän voimaannuttamiseen,
jotta inhimillinen energia ei valu hukkaan.
Nuorille oma energia, voima,
uskallus ja valta omasta elämästä konkretisoitui My Dream World –projektin yhteisöllisissä
työpajoissa, joissa nuoret jakoivat keskenään omat tulevaisuuden unelmansa, ja joissa
heitä autettiin konkretisoimaan unelmansa draaman ja muotoilun keinoin tulevaisuuden
tavoitteiksi, Sankarin matkaksi (Hero’s
Journey). Opiskelijat työskentelivät sankarin matkansa parissa viikon ajan,
jakoivat omakohtaisia kokemuksia ja nykyhetkessä itselleen tärkeitä realiteetteja.
Niistä suurin osa oli ryhmälle yhteisiä, samassa arjessa, elämän vaiheessa ja
opinnoissa tutuksi tulleita käytänteitä ja asioita, jotka työpajojen avulla
koottiin yhteisöllisyyttä vahvistavaksi kollektiiviseksi ymmärrykseksi. Sankarin
matkalla esille tulleet ajatukset konkretisoituivat kolmiulotteiseksi muodoksi Voimaannuttava
vaate, Empowering Garment -työpajassa.
Sankarin matkan varrella sanallisesti hahmotetun ja draaman keinoin esitetyn
materiaalin muotoon pukeminen Sankarin vaatteeksi
auttoi nuoria konkreettisesti näkemään itsensä tulevaisuudessa yksilöinä, mutta
myös osana laajaa, globaalia tulevaisuutta.
Asujen pääasiallisesti ollessa nuorten
elämän voiman ilmentymiä väreiltään, muodoiltaan ja tarinoiltaan, myös ikävät omakohtaiset
epäonnistumiset ja pelot saivat nyt ulkoisen muodon ja hahmon sekä värin ja pinnan,
minkä ansiosta niille saattoi helposti osoittaa oman paikkansa ja aikansa työpajojen
sarjakuvissa, T-paidoissa tai sankarihahmon vaatteissa. Konkretisoituneet pelot
oli nyt helpompi kohdata ja käsitellä. Erityisen
mieleenpainuva oli tapa, jolla nuori San-nainen otti rohkeasti Sankarivaatteen
välineeksi käsitellä omassa elämässään juuri tapahtunutta tragediaa itselleen läheisen
nuoren naisen väkivaltaisesta kuolemasta: Viimeistelty käden jälki
koristelluissa ompeleissa, iloiset värit ja kädet vapauttava puvun leikkaus
kertoivat työpajan voimaannuttavasta vaikutuksesta: ”Just to show how wonderful
we women are.”
Maria Keskipoikela, design-amanuenssi
Osallistuin My Dream World –projektiin Kapkaupungissa, jossa ryhmä Cape Peninsula University of Technology
muotoiluopiskelijoita osallistui Sankarin matka -työpajaan. Lisäksi mukana oli
kaksi san -nuorta Kimberlystä.
Menetelmä oli minulle itselleni uusi. Työpaja koostui palvelumuotoilua
taustoittavasta luennosta, oman sankarihahmon luomisesta ja ajatusten visualisoimisesta
T-paita työpajassa, sankarin matka -tarinassa
ja voimaannuttavan haalarin tekemisessä huipentuen iloiseen flash mob
–esitykseen osana WDC2014
Cape Town Open Design Weekiä.
Oli hieno nähdä kuinka ennakkoluulottomasti nuoret lähtivät mukaan luovaan
prosessiin, jossa draaman ja muotoilun keinoin lähdettiin visioimaan heidän
oman elämän suuntaviivoja.
Nuoret miettivät itselleen tärkeitä asioita ja ominaisuuksia, joita
unelmien saavuttaminen edellyttäisi. Uskonto ja perheen merkitys nousivat hyvin
tärkeiksi teemoiksi, samoin usko omiin kykyihin, rohkeus, avoimuus ja luottamus.
Nuorten taustalta löytyi monia kipeitäkin kokemuksia, mutta optimismi
tulevaisuuteen jäi minulle kuitenkin päällimmäiseksi mieleen.
Unelmat toteutuvat helpommin, jos ne lausuu ääneen ja niitä konkretisoi ja
arvioi toisten kanssa.
Kristiina Hänninen, professori
Vuonna
2013 Namibian Keetmanshoopissa ja Etelä-Afrikan Kimberleyn san-nuorten parissa
toteutetut työpajat olivat mieleenpainuvat kokemukset. Nuorten ongelmina olivat
kesken jääneet kouluopinnot, koulun jälkeen alkanut työttömyys tai onglemat
päästä ammattiin valmistaviin opintoihin. Monet sosiaaliset ongelmat
varjostivat nuorten elämää ja hankaloittivat keskittymistä oman elämän
hallintaan.
Nuoret
kertoivat elämästään avoimesti ja kollektiivinen
ymmärrys ongelmista ja mukana eläminen ystävien elämäntilanteisiin oli koskettavaa.
Nuorten elämäntilanteet ja tulevaisuuden toiveet konkretisoituivat Sankarin matka,
Heros Journey –työskentelyssä ja tekstiilityöpajoissa. Työpajalaisten mukaansatempaava
energia ja valmius tarttua ennalta tuntemattomiin työskentelymenetelmiin,
materiaaleihin ja työvälineisiin välittyi ryhmiin ja työskentely oli vahvasti
kollektiivista, ryhmäyttävää ja voimaannuttavaa. Osallistujien taiteelliset
valmiudet näkyvät t-paitoihin toteutetuissa viesteissä, symboliikassa ja
tekstiilimaalaukseen sisältyvissä My Dream World –kuvissa. Nuorten
kokemattomuus maalata suuria pintoja tai kuvioida kolmiulotteista vaatetta ei
ollut este heittäytymiselle taiteelliseen ilmaisuun, minkä tuloksena vahvat ja
värikylläiset viestit ovat esillä.
Vuoden
2014 Cape Townin työpajan osallistujat olivat muotoiluopiskelijoita. Heidän
taustansa ja elinympäristönsä ovat erilaisia kuin edellisen vuoden
osallistujilla. Ryhmään osallistui myös kaksi san-nuorta Kimberleystä. Mietin
miten korkeakouluopiskelija, jolla jo on perustiedot taiteen ja muotoilun
prosesseista, lähtevät työskentelyyn mukaan. Toteutuuko sama innostunut
heittäytyminen kuin edellisenä vuonna?
Sekä
tekstilityöpaja, josta työpaja aloitettiin että Sankarin matka, toteutuivat
tiiviisti ja paneutuen. Sankarin matkan sisältönä oli ammatillinen
kehittyminen, valmistuminen muotoilijaksi ja unelma työllistymisestä. Ryhmän
avoin ja keskittynyt osallistuminen ryhmän sisäiseen ajatuksen vaihtoon oli
jälleen vahvaa. Työskentelyn aikana toteutettiin t-paidat ja haalarit, joihin
peilattiin palvelumuotoilun ”session” tuottamia sisältöjä. Työpaja päättyi
vauhdikkaasti Flash Mob –esitykseen ja näyttelyyn osana WDC2014 Cape Town Open
Design Week –tapahtumaa.
Anni Horsmanheimo, tanssilukiolaine
Afrikkalaiset nuoret olivat hyvin kiinnostuneita meistä suomalaisista
nuorista ja ottivat rohkeasti kontaktia, välillä jopa fyysisestikin.
Keetmanshoopin nuoret tykkäsivät olla esillä ja kertoa itsestään, joten he
osallistuivat työpajaan innokkaasti. Monet myös poseerasivat kameralle
mielellään. He pitivät hulluttelusta, tanssimisesta ja peleistä, joten he
vaikuttivat ikäistään nuoremmilta. Elämäniloa heiltä ei ainakaan puuttunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)